Suomalaiset kansantanssit – laita jalalla koreasti!

Kansantanhut, eli kansantanssit, juontavat juurensa kauas 1800-luvulle. Ne olivat tärkeä sosiaalinen aktiviteetti, joiden päätarkoituksena oli seurusteleminen muiden tanssijoiden kanssa. Vasta 1900-luvun alussa niitä ruvettiin ajattelemaan suomalaisen kulttuurin erityispiirteinä. Suomalaista tanssikulttuuria alettiin korostaa luoden kansallisidentiteettiä kansalle, joka oli ollut pitkään vieraiden valtojen alaisuudessa. Retoriikasta huolimatta kansantanssit ovat kuitenkin rantautuneet Suomeen ulkomailta. Esimerkiksi Suomessakin tanssittava polska on peräisin 1500-luvun Puolasta, kun taas jenkka on puolestaan tullut Suomeen Saksasta. Tämänlainen virtaus on ollut hyvin ominaista tansseille, jotka ovat kulkeutuneet kulttuurista toiseen ja muuntuneet aina hieman uudessa ympäristössään.

Kansantanssit olivat tavallisen kansan ilonpitoa, joita tanssimalla juhlittiin esimerkiksi häitä tai sadonkorjuuta. Myös ylemmät luokat tanssivat, mutta heidän tanssinsa olivat hienostuneempia ja vähemmän improvisoituja. Kuitenkaan niin sanotut esitystanssit eivät ole suomalaiselle kansanperinteelle tyypillisiä. Aluksi Suomessa oli lähinnä piirileikkejä ja Karjalan seudulle tyypillisiä laulutansseja. Muita ryhmätansseja, kuten polskaa ja kontratanssia, tanssittiin joko solakuvioissa, riveissä ja neliöissä. 1900-luku toi mukanaan puolestaan paritanssit, ja erityisesti polkka ja valssi tulivat suosituiksi. Yleensä kansantansseista puhuttaessa tehdään jako itäiseen, eli karjalaiseen, läntiseen ja muuhun Suomeen. Suomalaisia piirteitä kansantansseissa ovat esimerkiksi kalevalamittaiset laulut.

Yleistyypilliset piirteet

Tansseissa on tavallisesti yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Heidän roolinsa on tasa-arvoinen, mutta usein erilainen. Suomalaisille kansantansseille tyypillistä on erityisesti vuorottelusymmetria, joka tarkoittaa symmetristen vuorojen luomista paikan, ajan tai sukupuolen suhteen. Esimerkiksi sama pari saattaa tanssia saman vuoron ensin yhteen suuntaan, ja sitten toiseen. Tai ensin pääparit tanssivat, jonka jälkeen sivuparit tanssivat samanlaisen vuoron. Tai vaihtoehtoisesti saman vuoron tanssivat ensin pojat ja sitten tytöt. Tämänlainen symmetria perustuu siihen, että näin monimutkaisilta näyttävät vuorot on helpompi muistaa, sillä rakenne on säännöllinen.

Tanssien alue-erot

Suomalainen tanssiperinne jaetaan tyypillisesti läntiseen ja karjalaiseen. Läntiset tanssit ovat saaneet vaikutteita Ruotsin kautta, kun taas karjalaiset tanssit saivat vaikutteensa Venäjältä. Suurimmat erot tanssityylien välillä ovat askelikoissa, peruskuvioissa, tanssiasennoissa ja tanssien rakenteessa. Läntisissä tansseissa on usein vakiintuneempi kaava kuin karjalaisissa, joissa esiintyy usein miesten soolovuoroja. Läntisessä tanssiperinteessä puolestaan askellus on usein pehmeämpi ja pyöriminen on vinhakkaampaa. Läntisissä tansseissa vapaa käsi on aina pojalla nyrkissä vyötäröllä, kun taas idässä käsi on irrallaan ja alhaalla. Bakmes ja polkka ovat tyypillisiä lännessä, kun taas esimerkiksi ripaska on tyypillistä karjalaista perinnettä.

Kansantanssit tänä päivänä

Kansantanssiharrastus on edelleen voimissaan ja erinäisissä seuroissa arvioidaan olevan liki 25 000 harrastajaa. Suomen suurin kansantanssiryhmä on Kansantanssinuorten Liitto ry. Kansantanssit eivät tänä päivänä ole pelkästään seurustelutarkoitukseen, vaan ne pyrkivät pitämän yllä ja jakamaan tietoa perinteistä. Lisäksi Suomen Nuorisoseurojen Liitto luokittelee tanssijoita eriasteisiin sarjoihin, ja ohjaa erilaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin edustustehtäviin. Kansantanssista voi myös hankkia ammatillisen koulutuksen Oulussa tai Rovaniemellä. Tärkeimpiä kansantanssitapahtumia tänä päivänä Suomessa on esimerkiksi Kaustinen Folk Music Festival, Jutajaiset ja Kihaus. Pohjoismaissa on myös yhteisiä kansantanssitapahtumia, joita järjestetään vuorotellen eri maissa, kuten Nordlek ja Barnlek.