Site Template

Suomalainen ja saamelainen kansanmusiikki kehittyivät hyvin erillään toisistaan, mikä selittää niiden suuret keskinäiset eroavaisuudet. Molemmille yhteistä on kuitenkin se, että ennen kuin nykyaikainen teknologia mahdollisti musiikin tallentamisen, kummatkin musiikkiperinteet etenivät suullisena tietona sukupolvelta toiselle. Nykypäivänä sekä suomalaista että saamelaista kansanmusiikkia on herätetty henkiin. Tyypillistä on ollut yhdistää traditionaaliseen musiikkiin uuden musiikin elementtejä, kuten pop-, blues-, jazz- tai klassista soundia. Erityisen tunnettuja suomalaisia, nykypäivän kansanmusiikin esittäjiä ovat muun muassa Värttinä ja Frigg, kun taas saamelaista perinnettä on lähtenyt muokkaamaan esimerkiksi Niko Valkeapää.

Suomalaisen kansanmusiikin soittimisto oli varsin niukkaa, sillä luonto ei tarjonnut paljon raaka-aineita, ja muiden kansojen musiikilliset vaikutukset rantautuivat Suomen rannikoille myöhään. Alkuun Suomessa soitettiin lähinnä paimensoittimia ja kannelta, mutta myöhemmin muiden musiikkivirtausten vaikutuksesta tärkeiksi instrumenteiksi muodostuivat myös jouhi, viulu, klarinetti ja harmonikka. Kannel – itämerensuomalaisten ja slaavilaisten soitin – on ehkä näistä tunnetuin. Suomalaisessa kanteleessa on usein viisi kieltä, mikä soveltui hyvin runosävelten soittoon. Myös saamelaisessa perinteessä soittimien kirjo on niukkaa, sillä instrumentteja on käytetty lähinnä laulun säestämiseen. Tyypillisiä soittimia saamelaiselle kansanmusiikille ovat noitarummut, sekä erinäiset helistimet ja puhaltimet.

Kalevalamitta ja itkuvirret

Suomalaiselle laulurunoudelle oli tyypillistä, että esi- ja jälkilaulaja esittivät viisi-iskuisia, eli kalevalanmittaisia muinaisrunoja vuorotellen säkeissä. Laulurunoutta esitettiin yleensä työ- ja riittilauluissa, sekä erilaisissa loitsuissa, häissä ja leikkilauluissa – samoja elementtejä esiintyy edelleen nykyaikana tuutulauluissa. Itkuvirret puolestaan ovat Karjalan ortodoksien seremonioihin liittyvä laulurunouden laji. Suruhenkisiä virsiä lauloivat vanhemmat naiset, jotka olivat vuosien aikana oppineet oikean laulutekniikan, millä saatiin nostatettua tunnetiloja. Tällaisia tunnetiloja olivat esimerkiksi suru, murhe, kaipaus ja haikeus, ja niitä esitettiin esimerkiksi hautajaisissa. Itkutekniikka perustui improvisointiin, eikä ollut aina kalevalanmittaista tai muutenkaan säännöllistä.

Läntinen perinne ja kirkollinen kansanmusiikki

Kalevalanmitta ja itkuvirret olivat tyypillisiä nimenomaan Itä-Suomessa, kun taas lännessä esiintyi paljon laulelmia, joissa oli loppuriimejä. Lauluja laulettiin säepareittain: ensimmäisessä säeparissa esitettiin tai tulkittiin luonnonkuvaa, mietelmää tai havaintoa ja siihen vastattiin toisessa säeparissa tunnelman tai toteaman muodossa. Tälle sävelmälle tyypillistä oli niin sanottu rekirytmi, eli nelisäkeinen parillinen lauseke. Kyseinen laulutyyli eroaa lyyrillisyydessään suuresti idän perinteestä, ja se saikin vaikutteita saksalaisista balladeista ja ruotsalaisista piiri- ja leikkilauluista. Suomalaisessa kansanmusiikissa näkyy vivahteita myös erityisesti luterilaisesta kirkkoperinteestä. Näistä kirkkoraameista on muodostunut kansan suussa varsin omaleimaisia toisintoja.

Saamelainen kansanmusiikki

Saamelaisväestö voidaan jakaa kielten ja paikalliskulttuurien mukaan eri ryhmiin, joiden välillä musiikkiperinteessä on paljon eroja. Suomessa on pohjoissaamelaisia, inarinsaamelaisia ja kolttasaamelaisia, joiden keskuudessa voidaan karkeasti sanoa olevan neljä eri joikutyylialuetta: Enontekiö, Tenonvarsi, Vuotson alue ja Inari. Tämän lisäksi kolttasaamelaisilla on oma perinteensä, joka eroaa jokseenkin joiusta. Joikaamisen merkitys liittyy ihmisten, paikkojen ja tapahtumien muisteluun ja kommentointiin. Saamelaisessa perinteessä ajatellaankin, että kohde, josta joiku on tehty, omistaa sen tekijänoikeudellisesti. Niinpä ollen joiku kuvaa kiintopisteensä ominaisuuksia tarkasti. Joikaamisen lisäksi saamelaiseen kansanmusiikkiperinteeseen liittyvät myös laulut, virret ja soitinmusiikki.

Kansantanhut, eli kansantanssit, juontavat juurensa kauas 1800-luvulle. Ne olivat tärkeä sosiaalinen aktiviteetti, joiden päätarkoituksena oli seurusteleminen muiden tanssijoiden kanssa. Vasta 1900-luvun alussa niitä ruvettiin ajattelemaan suomalaisen kulttuurin erityispiirteinä. Suomalaista tanssikulttuuria alettiin korostaa luoden kansallisidentiteettiä kansalle, joka oli ollut pitkään vieraiden valtojen alaisuudessa. Retoriikasta huolimatta kansantanssit ovat kuitenkin rantautuneet Suomeen ulkomailta. Esimerkiksi Suomessakin tanssittava polska on peräisin 1500-luvun Puolasta, kun taas jenkka on puolestaan tullut Suomeen Saksasta. Tämänlainen virtaus on ollut hyvin ominaista tansseille, jotka ovat kulkeutuneet kulttuurista toiseen ja muuntuneet aina hieman uudessa ympäristössään.

Kansantanssit olivat tavallisen kansan ilonpitoa, joita tanssimalla juhlittiin esimerkiksi häitä tai sadonkorjuuta. Myös ylemmät luokat tanssivat, mutta heidän tanssinsa olivat hienostuneempia ja vähemmän improvisoituja. Kuitenkaan niin sanotut esitystanssit eivät ole suomalaiselle kansanperinteelle tyypillisiä. Aluksi Suomessa oli lähinnä piirileikkejä ja Karjalan seudulle tyypillisiä laulutansseja. Muita ryhmätansseja, kuten polskaa ja kontratanssia, tanssittiin joko solakuvioissa, riveissä ja neliöissä. 1900-luku toi mukanaan puolestaan paritanssit, ja erityisesti polkka ja valssi tulivat suosituiksi. Yleensä kansantansseista puhuttaessa tehdään jako itäiseen, eli karjalaiseen, läntiseen ja muuhun Suomeen. Suomalaisia piirteitä kansantansseissa ovat esimerkiksi kalevalamittaiset laulut.

Yleistyypilliset piirteet

Tansseissa on tavallisesti yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Heidän roolinsa on tasa-arvoinen, mutta usein erilainen. Suomalaisille kansantansseille tyypillistä on erityisesti vuorottelusymmetria, joka tarkoittaa symmetristen vuorojen luomista paikan, ajan tai sukupuolen suhteen. Esimerkiksi sama pari saattaa tanssia saman vuoron ensin yhteen suuntaan, ja sitten toiseen. Tai ensin pääparit tanssivat, jonka jälkeen sivuparit tanssivat samanlaisen vuoron. Tai vaihtoehtoisesti saman vuoron tanssivat ensin pojat ja sitten tytöt. Tämänlainen symmetria perustuu siihen, että näin monimutkaisilta näyttävät vuorot on helpompi muistaa, sillä rakenne on säännöllinen.

Tanssien alue-erot

Suomalainen tanssiperinne jaetaan tyypillisesti läntiseen ja karjalaiseen. Läntiset tanssit ovat saaneet vaikutteita Ruotsin kautta, kun taas karjalaiset tanssit saivat vaikutteensa Venäjältä. Suurimmat erot tanssityylien välillä ovat askelikoissa, peruskuvioissa, tanssiasennoissa ja tanssien rakenteessa. Läntisissä tansseissa on usein vakiintuneempi kaava kuin karjalaisissa, joissa esiintyy usein miesten soolovuoroja. Läntisessä tanssiperinteessä puolestaan askellus on usein pehmeämpi ja pyöriminen on vinhakkaampaa. Läntisissä tansseissa vapaa käsi on aina pojalla nyrkissä vyötäröllä, kun taas idässä käsi on irrallaan ja alhaalla. Bakmes ja polkka ovat tyypillisiä lännessä, kun taas esimerkiksi ripaska on tyypillistä karjalaista perinnettä.

Kansantanssit tänä päivänä

Kansantanssiharrastus on edelleen voimissaan ja erinäisissä seuroissa arvioidaan olevan liki 25 000 harrastajaa. Suomen suurin kansantanssiryhmä on Kansantanssinuorten Liitto ry. Kansantanssit eivät tänä päivänä ole pelkästään seurustelutarkoitukseen, vaan ne pyrkivät pitämän yllä ja jakamaan tietoa perinteistä. Lisäksi Suomen Nuorisoseurojen Liitto luokittelee tanssijoita eriasteisiin sarjoihin, ja ohjaa erilaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin edustustehtäviin. Kansantanssista voi myös hankkia ammatillisen koulutuksen Oulussa tai Rovaniemellä. Tärkeimpiä kansantanssitapahtumia tänä päivänä Suomessa on esimerkiksi Kaustinen Folk Music Festival, Jutajaiset ja Kihaus. Pohjoismaissa on myös yhteisiä kansantanssitapahtumia, joita järjestetään vuorotellen eri maissa, kuten Nordlek ja Barnlek.

Suomen Kansanmusiikki-instituutti perustettiin vuonna 1974. Instituutti kertoo olevansa ”kansanmusiikin asialla” ja sen toimitilat sijaitsevat Kaustisella Kansantaiteenkeskuksessa. Kansanmusiikki-instituutilla on arkisto, jota kaikki ovat vapaita käyttämään. Arkiston aineisto on varsin iso ja se muodostuu valokuvista, ääni- ja kuvanauhoista, kirjallisuudesta sekä yli 100 000 kappaletta käsittävästä lehtikokoelmasta. Arkiston lisäksi Kansanmusiikki-instituutti harjoittaa myös julkaisutoimintaa ja sen julkaisemien monien kymmenien äänitteiden joukosta löytyy mm. arkistonauhoituksia ja uutta kansanmusiikkia. Instituutilla on myös kirjallista julkaisutoimintaa, kuten mm. nuottikirjoja sekä myös tieteellisiä julkaisuja, jotka käsittelevät kansanperinnettä ja kansanmusiikkia.

Kansanmusiikki-instituutin tekemät tutkimukset käsittelevät Suomen historiallista kansanmusiikkia ja myös sen nykyhetken ilmiöitä. Tutkimustuloksia on julkaistu monessa muodossa: lehtiartikkeleina, äänitteinä sekä tutkielmina. Tutkimusten teon tavoitteena on, että niiden avulla tietoisuus suomalaisesta kansanmusiikista lisääntyy ja kansanmusiikin harrastus- ja koulutustoiminta saa uusia virikkeitä. Itse tutkimuksesta voidaan sanoa, että tärkeimpiä tutkimuskohteita on tyylintutkimus. Instituutti on julkaissut nuottikirjoja, jotka esittelevät eri pelimannien (mm. Viljo Jalosen, Otto Hotakaisen sekä Viljami Niittykosken) ohjelmistoja. Nämä julkaisut tarjoilevat materiaalia eri soittotyyleistä kiinnostuneille. Tämän ohella eri mestarisoittajien tyyli herää eloon monilla arkistolevyillä.

Instituutin museo

Kansanmusiikki-instituutilla on Suomen kansansoitinmuseo, jossa yleisö voi käydä katsomassa soittimia yksinkertaisista pilleistä aina gramofoneihin asti. Museon kokoelma on mittava, sillä soittimia löytyy peräti yli tuhat kappaletta. Soittimet ovat Tampereen yliopiston, Kansanmusiikki-instituutin sekä Suomen kansansoitinmuseon kokoelmista. Kokoelman suurin osa muodostuu viime vuosisadan pelimannien soittimista. Vuonna 2010 avattiin museon perusnäyttely, joka käsittelee Perhonjokilaakson kansanmusiikin historiaa. Näyttelyssä on niin esineitä, videoita, kuvia kuin ääniäkin. Tämän lisäksi museossa on mahdollista osallistua soiville luennoille sekä soiva museo -esittelyihin, ja museo järjestää myös koululaistyöpajoja. Pääosin Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin aikaan järjestetään vaihtuvia kansanmusiikkinäyttelyitä.

Instituutin Konsta Jylhä -kilpailu

Vuodesta 2010 on järjestetty Konsta Jylhä -kilpailu Kansamusiikki-instituutin ja Pelimannitalon toimesta. Kilpailussa haastetaan kansanmusiikin taiturit ja kisan teema vaihtuu vuosittain. Kisassa suoritetaan ensin alkukarsinta, joka toteutetaan äänitteiden perusteella. Kilpailun välierä sekä finaali järjestetään puolestaan Kaustisen kansanmusiikkijuhlien yhteydessä. Vuoden 2018 kilpailun teemana oli muinaissuomalainen musiikki, jota kutsutaan myös kalevalaiseksi musiikiksi. Tämän perinteen osa-alueita ovat esimerkiksi koverrettujen kanteleiden, runonlaulun ja paimensoittimien perinteet. Kilpailussa esitettävä musiikki sai olla perinteistä, uutta tai improvisoitua musiikkia. On kuitenkin huomattava, että uudella musiikilla odotettiin olevan selvä linkki perinteeseen.

Instituutin projekteja

Kansamusiikki-instituutilla on käynnissä erinäisiä projekteja. Yksi käynnissä olevista hankkeista on ”Koulumusiikkia perhonjokilaaksolaisittain”. Kyseisen projektin tiimoilta tuotetaan iltapäivätoimintaa Perhonjokilaakson kouluissa. Kansanmusiikki-instituutin kirjastoon liittyy projekti, jolla pyritään kehittämään arkiston ”Kansan ääni ja kuva” -tietokantaa. Kirjaston nuotit ja kirjat on luetteloitu Access-tietokantaan, joka ei kuitenkaan vastaa enää nykypäivän vaatimuksia. Asiakkaat eivät nimittäin pysty tutustumaan kokoelmiin kotikoneiden kautta. ”Kirkonkellot Suomessa” -projekti suuntaa huomion vähän tutkittuun aiheeseen, sillä kirkonkellojen soitto on kulttuurisen äänentutkimuksen kannalta jäänyt vähälle huomiolle. Kellojen historia linkittyy myös itsessään osaksi paikallishistoriaa, sekä myös laajemmassa kaavassa Suomen historiaa.

Musiikkidiggarin voi olla syytä lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle, jos haluaa mainstreamista poikkeavia mutta laadukkaita festarikokemuksia. Suomessa festivaalit ovat hyvin usein muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta todella kaupallisia, ja radiosta tuttujen listahittien kirjo festivaaliviikonloppuina on loputon. Mitä ulkomailla sitten on tarjottavanaan? Amerikan mantereelta ja Euroopasta löydämme muutaman suositun festivaalin ja yhden vähemmän tunnetun mutta varmasti mainitsemisen arvoisen festivaalin. Ahmi kompakti paketti, ja suuntaa jo tänä vuonna seikkailulle pois Härmästä kirkkaampien vesien ja vehreämpien festivaaliniittyjen äärelle.

Rockin ystäville Lollapalooza on varma valinta. Festivaalilta ovat ponnistaneet maailmanmaineeseen monet nykyään tunnetut yhtyeet kuten The Smashing Pumpkins, Alice in Chains, Soundgarden, Nine Inch Nails ja Pearl Jam. Lollapaloozaa on järjestetty jo vuodesta 1991 lähtien, ja se oli alun perin Jane’s Addiction yhtyeen jäähyväiskiertue. Festivaali onkin Jane’s Addictionin laulajan Perry Farrelin käsialaa. Festivaali oli tauolla vuosituhannen vaihteessa, mutta vuonna 2003 festivaali kaivettiin naftaliinista ja 2010-luvulla se laajeni myös Chileen ja Brasiliaan.

Coachella

Taiteesta ja musiikista pitäville Coachella on oivallinen valinta. Coachella Valley Music and Arts Festival järjestetään joka vuosi Indiossa, Kaliforniassa, Coloradon aavikolla. Paul Tollett ja Rick Van Sante perustivat festivaalin vuonna 1999. Yhtiö festivaalin taustalla on Goldenvoice, joka on AEG Liven tytäryhtiö. Festivaali edustaa laaja-alaisesti eri musiikkityylejä: rockia, hip hopia, indie-musiikkia ja elektronista tanssimusiikkia. Vuonna 2018 festivaaleilla esiintyivät muuan muassa Beyonce, Pachanga Boys, The Weeknd, Jamiroquai, Eminem ja The War on Drugs.

Tomorrowland

Huvipuistomaista elektronisen musiikin festivaalia kaipaavat voivat suunnata Belgian Boomin Tomorrowlandiin. Kyseessä on kaupalliseen elektroniseen musiikkiin keskittynyt monipäiväinen festivaali, joka on tunnettu näyttävistä dekoraatioista ja erikoistehosteistaan. Pääasiallinen kävijäkunta on nuoria EDM:n ja trance-musiikin kuuntelijoita. Festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 ja suosio on kasvanut perustamisesta lähtien. Tomorrowlandissa kävi vuonna 2012 ennätysmäiset 400 000 kävijää. Esiintyjiä festivaaleilla ovat olleet muuan muassa Paul Oakenfold, David Guetta, Nina Kraviz, Swedish House Mafia ja Armin Van Buuren.

Fusion

Fusion-festivaali on listamme vaihtoehtoisin mutta myös äärimmäisen suosittu festivaali. Joka vuosi tuhannet jäävät nuolemaan näppejään, kun festivaali on loppuunmyyty, eikä lippulotosta onni suosinut. Festivaalia on järjestetty jo vuodesta 1997, ja sitä kutsutaan Euroopan Burning Man -festivaaliksi. Festivaalille on olennaista tietty yllätyksellisyys, sillä esimerkiksi esiintyjälistaa ei ilmoiteta etukäteen, ja jokainen festivaaliin osallistuja voi tuoda mukanaan omia soittimiaan. Festivaaleilla ei myöskään ole varsinaisia järjestyshenkilöitä, vaan se on enemmän itseohjautuva. Musiikkitarjonta on lähinnä elektronista musiikkia.

Pieneksi Pohjolan maaksi Suomesta nousee maailmalle harva se vuosi kansainvälisesti menestyviä yhtyeitä. Kun 80- ja 90-luvuilla englanti alkoi olla yhä useamman pop- ja rockbändin pääasiallinen laulukieli, myös Suomi alkoi hiljalleen nousta musiikkibisneksen ”kovaan luokkaan”. Vaikka suomenkielinen musiikki on yhä voimissaan, kansainvälisillä soittolistoilla ne eivät luonnollisestikaan menesty. Viimeisiksi varsinaisiksi Suomi-musiikin ilmiöiksi laskettaneen Dingo ja yhä keikkaileva Eppu Normaali. Suomalainen, laadukas musiikkituotanto ja yleinen hyvä englanninkielentaito ovat edesauttaneet kotimaisten bändien maailmanvalloitusta ja tässä tekstissä esitelläänkin niistä viisi: Sunrise Avenue, Children of Bodom, HIM, The Rasmus ja Nightwish.

Samu Haberin luotsaama Sunrise Avenue löi itsensä läpi vuoden 2006 debyyttialbumillaan, On the Way to Wonderland, vain neljä vuotta bändin perustamisen jälkeen. Suomessa esikoislevy keikkui parhaimmillaan myyntilistojen kakkosena ja myös Saksassa albumi sai erittäin hyvän vastaanoton. Euroopassa kiitettävästi radiosoittoaikaa saanut helsinkiläisyhtye onkin paljon suositumpi Saksassa kuin kotimaassaan. Children of Bodom on puolestaan raskaamman musiikin kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisyhtyeitä. Melodista death metallia soittavan bändin tavaramerkkeihin kuuluvat Alexi Laihon tunnistettava murinalaulu, nopeat kitaratilutukset ja koskettimien käyttö biiseissä. Kesään 2018 mennessä yhtye on julkaissut yhdeksän studioalbumia.

HIM

HIM-yhtyeen musiikki kuvaa sangen hyvin suomalaista mielenmaisemaa: usein tummanpuhuvat lyriikat, Ville Valon matala, kohtalokas lauluääni ja mollivoittoiset riffit ovat parhaimmillaan (tai pahimmillaan) todella synkkää kuultavaa, mutta bändin musiikissa on ollut aina romantiikka läsnä. Goottimetallin, rockin ja popin elementtejä yhdistelevä HIM lokeroidaan tästä syystä usein omaan tyylilajiinsa nimeltä ”love metal”. Uudenvuodenaattona 2017 viimeisen keikkansa soittanut bändi lanseerasikin omaksi tunnuksekseen viisisakaraisesta pentagrammista muokatun sydänkuvion, heartagramin. Yhtyeen nimi oli alun perin lyhenne sanoista His Infernal Majesty, mutta pitkästä nimestä luovuttiin pian kokonaan, jottei bändiä yhdistettäisi virheellisesti saatananpalvontaan.

The Rasmus

Yli neljä miljoonaa albumia maailmanlaajuisesti myynyt The Rasmus on siitä poikkeuksellinen suomalaisyhtye, että se on pystynyt lyömään itsensä kansainvälisesti läpi suhteellisen geneerisellä pop-rockilla. Bändin keulakuvana tunnetaan Lauri Ylönen, jonka aavistuksen raspinen ääni antaa The Rasmukselle tunnistettavan soundin. Vuonna 2001 yhtye nousi suureen suosioon Into-albumin myötä, joka sisälsi muun muassa jättihitin F-F-F-Falling. Kaksi vuotta myöhemmin aiempia levytyksiä synkempi Dead Letters -levy mursi lopullisen jään myös Suomen ulkopuolella ja levyn single In The Shadows olikin MTV Europen vuoden 2003 soitetuin musiikkivideo.

Nightwish

Suomalaisista menestysbändeistä ei yksinkertaisesti voisi puhua mainitsematta Nightwishiä. Kiteellä vuonna 1996 perustettu metalliyhtye on Suomen kaikkien aikojen menestynein bändi levymyynneillä mitattuna – bändin kahdeksaa studioalbumia on myyty ympäri maailmaa yli 8 miljoonaa kappaletta! Nightwish teki läpimurtonsa kosketinsoittaja Tuomas Holopaisen ja laulaja Tarja Turusen johdolla, mutta Turunen joutui eroamaan yhtyeestä vuonna 2005 erimielisyyksien vuoksi. Moni muu bändi olisi genressään sangen erottuvan laulajan lähdettyä kuihtunut kasaan, mutta Nightwishin suosio säilyi Anette Olzonin liityttyä yhtyeeseen. Vuonna 2012 Nightwish koki jälleen laulajanvaihdoksen, kun Floor Jansen otti solistin tehtävät haltuunsa.

Hevimusiikin katsotaan syntyneen 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Englannissa ja Yhdysvalloissa, ja sen perusta on bluesissa ja psykedeelisessä rockissa. Suomessa hevi alkoi saada jalansijaa 1980-luvulla, vaikka ensimmäiset suomalaiset hevibändit perustettiinkin jo 1970-luvun loppupuolella. Ensimmäisiä suomalaisia heviyhtyeitä olivat Sarcofagus ja OZ, jotka eivät vielä saavuttaneet suurempaa suosiota. Kuusamolainen Zero Nine kuuluu suomalaisen hevimusiikin uranuurtajiin, ja sen suurin suosio ajoittuu 1980-luvun lopulle. Ensimmäinen suurempaa suosiota saanut heviyhtye oli Keravalla vuonna 1985 perustettu Stone, joka alkoi herättää huomiota vaihdettuaan perinteisen heavy metallin nopeampaan trash metalliin. Unohtaa ei sovi myöskään maamme heavy metallin edelläkävijöihin kuulunutta Tarotia, joka perustettiin 1980-luvun alussa ja joka toimi pari ensimmäistä vuotta nimellä Purgatory. 1980-luvulla heviin alkoi kehittyä eri alalajeja, mikä osaltaan oli vaikuttamassa siihen, että siitä alkoi tulla Suomen kuunnelluinta musiikkia. Metallimusiikki onkin Suomessa hyvin suosittua, ja maassamme lienee eniten heviyhtyeitä asukaslukuun suhteutettuna. Suomi-kuvaan hevimusiikki liittyy sikäli, että usein ulkomaalaiset mieltävät maamme vahvasti metallimaana.

Poweria, folkia, deathia

Power metallin edelläkävijä Stratovarius julkaisi ensimmäinen albuminsa vuonna 1989. Sittemmin Stratovarius myi urallaan yli 2,5 miljoonaa levyä, ja se kuuluu kansainvälisesti menestyneisiin yhtyeisiimme. Sen suosio oli suurimmillaan 1990-luvin lopulla ja 2000-luvun alussa. Toinen suuri suomalainen power metal -yhtye on Sonata Arctica, jonka tyyliä usein luonnehditaan myös melodiseksi metalliksi. Erilaiset tyylilajit ovatkin hevimusiikille ominaisia. Vuonna 1990 perustetun Amorphiksen tyyli on on vaihdellut death metalista progressiiviseen metalliin, ja siinä on piirteitä myös kansanmusiikista. Laulutapana yhtye käyttää myös ”murinaa”. Vuonna 1997 perustettu Finntroll on johtavia folkmetalliyhtyeitämme, jonka voinee luonnehtia yhdistävän metallia ja humppaa. Finntrollin laulukieli on ruotsi. Vasta 1990-luvun lopulla suomenkielinen hevi alkoi lyödä itseään läpi. Yksi suurimmista suomeksi sanoittavista yhtyeistä on vuonna 1991 perustettu Kotiteollisuus. Suomeksi musiikkia julkaisevat tai ovat julkaisseet myös mm. trash metal -yhtye Mokoma, ulkomaillakin huomiota herättänyt Stam1ina, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus sekä Waltari.

Made in Finland

Suomalainen innovatiivisuus on jättänyt jälkensä myös hevimaailmaan. Vuonna 1996 debyyttialbuminsa julkaissut Apocalyptica kehitti ”sello-rockin” soittamalla Metallicaa selloilla. Sittemmin yhä useampaan kappaleeseen lisättiin lauluosuudet aluksi vierailevia vokalisteja käyttäen. Nyttemmin yhtyeeseen kuuluu myös oma laulaja. Vuonna 1996 perustettu Nightwish puolestaan oli kehittämässä ja nostamassa suuren yleisön tietoisuuteen sinfonisen metallin. Nightwish on onnistunut selviämään parista solistinvaihdosta ja nauttii suurta kansainvälistä suosiota. Vuonna 1997 ensimmäisen albuminsa julkaissut Children of Bodom itse määrittelee tyylilajinsa extreme metalliksi, mutta sitä lienee hyvin vaikea luokitella. Joskus siitä käytetään myös termiä melodinen death metal. Children of Bodomin Alexi Laiho on kahdesti äänestetty maailman parhaaksi metallikitaristiksi vuonna 2009 Guitar Worldin ja vuonna 2011 Total Guitarin järjestämässä lukijaäänestyksessä. Äärimmäinen black metal -yhtye Impaled Nazarene on vuodesta 1990 herättänyt huomiota hevipiireissä. Yhtye itse kuvailee tyyliään nuclear metalliksi. Vuonna 2006 Lordi teki historiaa voittamalla Euroviisut kappaleella ”Hard Rock Hallelujah”.

Aika kultaa muistot, ja 70-, 80- ja 90-luvun musiikki on jälleen pinnalla. Tuntuu olevan jopa muotia vihata nykymusiikkia ja luukuttaa viime vuosituhannen kuuluisimpia hittejä. Monet DJ:t käyttävät kappaleissaan mieluummin sampleja 80-luvun kuumimmista biiseistä, kuin vastaisivat tuotannosta itse alusta loppuun. Onhan se täysin ymmärrettävää, kun ajattelee kohderyhmää. Drake julkaisi kesällä 2018 kappaleen, jossa oltiin käytetty otetta edesmenneen Michael Jacksonin 90-luvulla äänittämästä ja julkaisemattomasta albumista. 2010-luvun suurimmat artistit tuntuvat päässeen pinnalle vain fiksujen taustajoukkojen eikä niinkään omien taitojensa takia. Onko kaikki mahdollinen jo luotu? Tässä artikkelissa käsittelemme genreittäin hieman piilossa olleita mielenkiintoisia artisteja, joita juuri sinun pitäisi seurata vuonna 2018. Ja toisin kuin monissa muissa artikkeleissa, tässä keskitymme muunkin maalaisiin kuin vain Yhdysvaltalaisiin artisteihin. Nappaa mukava asento ja vaikka kuulokkeet valmiiksi korville!

Rap

Yksi kuumimmista Eurooppalaisista rap-artisteista on Ken Samaras, taiteilijanimeltään Nekfeu, ranskalainen rap-artisti ja tuottaja. Hän kuuluu myös 1995-nimiseen rap-ryhmään, jonka avulla hän oikeastaan pääsikin pinnalle. Nekfeu tunnetaan syvällisistä ja taitavista sanoituksista, jotka säväyttää kuuntelijan, vaikkei ymmärtäisikään ranskaa. Hän on julkaissut toistaiseksi vain kaksi albumia, mutta lisää on ehdottomasti odotettavissa. Toinen mielenkiintoinen Eurooppalainen nimi on Krept and Konan. Krept and Konan on Lontoolainen rap-duo, joka aloitti uransa julkaisemalla tuotantoaan ensimmäistä kertaa vuonna 2013. Myöhemmin duo sai levytyssopimuksen Virgin EMI Recordsilta ja on keikkaillut ja julkaissut musiikkia aktiivisesti siitä lähtien. Kolmas lisää huomiota ansaitseva artisti on Tommy Cash. Tommy Cash on 27-vuotias virolainen artisti, joka jakaa mielipiteitä provokatiivisten musiikkivideoiden ja sanoituksiensa tähden. Hän keikkailee aktiivisesti ympäri Eurooppaa ja on ehdottomasti viihdyttävää seurattavaa.

Rock

Anthony Vincent on saanut nimeään esille sosiaaliseen mediaan jakamillaan videoilla, joissa hän esittää tunnettuja kappaleita eri bändien tyyleillä. Kyseessä on musikaalisesti erittäin lahjakas ja sopeutuva 30-vuotias mies, jota esimerkiksi The Rolling Stones on kutsunut ”miljoonan äänen mieheksi”. Hän pystyy imitoimaan melkein ketä tahansa ja omaa sen lisäksi vielä hätkähdyttävän upean omankin äänen. Vincent julkaisee videoita edelleen aktiivisesti kaikille sosiaalisen median kanavilleen, ollen täten hyvin viihdyttävää seurattavaa. Toinen mielenkiintoinen rockia tuottava bändi on vuonna 2014 perustettu Pale Waves. He ovat aikeissa julkaista debyyttialbuminsa vuoden 2018 syyskuussa, ja he ovat antaneet siitä pieniä maistiaisia yksittäisten kappaleiden muodossa. Heidät on listattu useampien sivustojen toimesta parhaimmaksi tulokkaaksi, eli odotukset todella ovat korkealla. Pale Waves on otettava seurantaan pelkästä mielenkiinnosta tulevaa albumia kohtaan.

Suomalaiseen musiikkiin mahtuu paljon erilaisia artisteja, yhtyeitä sekä musiikkigenrejä. Kansainvälisesti Suomi onkin tunnettu huomattavan suuresta määrästä hevi- sekä metalliyhtyeitä, joiden kulta-alkaa oli 1990-luvun loppu sekä 2000-luvun taite. Tämän vuosituhannen kuluessa kotimaisessa musiikissa on ollut kasvavana trendinä suomeksi laulaminen ja uusia nousevia artisteja on syntynyt runsaasti. Yleisön kiinnostus on selvästi kääntynyt bändeistä pelkkiin laulajiin. Kansainvälisten, Suomeen rantautuneiden laulukilpailujen kautta jokaisella suomalaisella on ollut mahdollisuus päästä näyttämään laulutaitonsa. Laulukisailu ei ole ollut ainut kotimaiseen musiikkiin vaikuttanut televisioformaatti, sillä Nelosella vieläkin pyörivän Vain Elämää -sarjan myötä jo tuttujen artistien suosio on noussut uusille tasoille. Lisäksi vanhojen klassikkokappaleiden uudet päivitetyt versiot ovat päätyneet jälleen laajaan radiosoittoon.

Suomalaiset, kansainvälistä suosiota saavuttaneet yhtyeet

Suomesta löytyy useampia 1990-luvun puolenvälin paikkeilla kansainväliseen suosioon nousseita yhtyeitä. Ville Valon luotsaama rockia sekä metallia soittava yhtye loi huiman, vajaan 30-vuotisen uran. Yhtye on ensimmäinen suomalainen kokoonpano, joka myi vuonna 2005 Yhdysvalloissa kultalevyn edellyttämän määrän. Toinen suurta kansainvälistä suosiota saanut suomalainen yhtye on alkujaan pelkkää Rasmus nimeä käyttänyt, sittemmin The Rasmus -nimeen siirtynyt Lauri Ylösen luotsaama rock-bändi. Suomen menestyneimmän yhtyeen paikkaa pitää sinfonista metallia esittävä Nightwish yli 8 miljoonan levymyynnillä. Lisäksi se on ensimmäinen suomalainen yhtye, joka on esiintynyt pääesiintyjänä loppuunmyydyllä Wembley Areenalla Lontoossa. Mediakohuiltakaan yhtye ei ole säästynyt, sillä vuonna 2005 lehdistössä puitiin pitkään yhtyeen solisti Tarja Turuselle annettua erokirjettä.

Kotimaisen musiikin muutos 2010-luvulla

Suomessa 2010-lukua ovat hallinneet yhtyeiden sijaan pääasiassa yksittäiset artistit. Lisäksi uuden vuosituhannen myötä rockin sekä metallin kulta-aika alkoi hiipua ja esiin nousi entistä vahvemmin suomalainen pop- sekä hiphop-musiikki. Vuosikymmenen alkua hallitsi Nelosella esitetyn Vain Elämää -televisio-ohjelman myötä huimaan suosioon noussut Cheek. 2010-luvun loppupuolelle tultaessa Suomen musiikkitaivaalle on noussut useita nuoria menestyviä pop-artisteja, joista kenties näkyvimpinä voidaan mainita Antti Tuisku, Robin sekä Sanni. Vaikka vuosikymmen onkin ollut yksittäisille artisteille hyvää aikaa, on Suomen musiikkilistojen kärjestä löytynyt myös yhtyeitä. Siinä missä edellisellä vuosituhannella yhtyeet lauloivat englanniksi, 2000-luvulla suureen suosioon nousseet yhtyeet kuten JVG sekä Haloo Helsinki! ovat ilahduttaneet radiokuuntelijoita omalla äidinkielellä suomeksi.